Näen sinut pitkästä aikaa. Halaan sinua lujaa sillä kosketus on minulle tärkeää.
Näen sinun kauniin hymyn, huomaan että olet tehnyt jotain uutta hiuksillesi. Näytät kauniilta.
Istumme alas kahvilaan ja kysyn ” Mitä sinulle kuuluu?” Kerrot innokkaasti minulle kuulumiset ja koitan keskittyä sinuun. Huomaat hetken päästä katseeni harhailevan jossain ja ajattelet että ”Onpa hän nyt välinpitämätön, häntä ei kiinnosta.”
Koitan kuunnella sinun ääntäsi kahvilan mölyssä mutta en kuule edes jokaista sanaa jota sanot. Pinnistelen jotta kuulisin sinua.
Huomaan kirkkaat valot, viereisen pöydän vanhan mummon nauttimassa kahviaan, kauempana näen rakastuneen parin ja samalla kiinnitän huomion astioitten kolinaan joka kuuluu keittiöstä.
Samalla pääni ovat täynnä ajatuksia ja koitan silti keskittyä sinuun.
Erityisherkkänä huomaan pienimmätkin asiat ympärillä, kuulen äänien sekamelskan, kiinnitän huomion moneen asiaan kerralla. Joskus tämä on liikaa.
Jos ympärillläni on liikaa ärsykkeitä, en pysty olla täysin läsnä.
Haluaisin keskittyä sinuun täysillä, koska olet minulle tärkeä.
Joskus joudut kilpailemaan ympäristön kanssa.
Seuraavan kerran kun näemme, pyydä minut johonkin rauhalliseen paikkaan tai jos pyydän sinut kotiini niin ymmärrä että koen että kotona voin olla täysin sinun.
Haluan rakas että ymmärrät että minä en ole välinpitämätön. Minulla on vain joskus vaikea keskittyä. ❤️
Jos joskus kanssani huomaat että olen rauhaton tai jos haluan päästä rauhalliseen ympäristöön, tule kanssani tai vie minut jonnekkin missä pystyn olla 100 % sinulle läsnä ja pystyn myös antamaan itsestäni sinulle kaiken.
Rohkeasti & Rakkaudella:
Laura
